24.3.2014

Vongoivan J-litter at the age of four weeks - only two puppies available

A month has passed since the birth of the Vongoivan J-litter. Currenly, only two puppies are available: Vongoivan Jaki, male, and Vongoivan Jodis-Eyja, female. These two are red with white markings, happy and active puppies. If you are interested of Jaki or Jodis-Eyja, please send me an email: paula.ruotsalainen_at_kolumbus.fi.

The photos of Jaki and Jodis-Eyja have been taken on Sunday, the 23rd of March. There are more photos of the other Vongoivan J-puppies in the more extensive Finnish version of this update.

Vongoivan Jaki, male puppy, red with white markings, is available:

Jaki is going to the water bowl.

Quite OK, the breeder offers only fresh and pure water. 

Vongoivan Jaki has a handsome, symmetrical face, and a broad white collar. Pigmentation of the nose has started.

Vongoivan Jodis-Eyja, female puppy, red with white markings, is available. During the last few days, Jodis has shown her passion for pulling and fighting. The breeder's knitted coat, as well as the ear of Vongoivan Jökull are suitable for this play.

This is my coat!

I read already the newspapers. What shall we do next?

Vongoivan Jodis-Eyja has a lovely facial expression. She will have the colours of her Grandfather, Kelmi (C.I.B. multich Astvinur Eldur) - deep red with white markings.

Jodis has a big character packed into the lightest body of the litter. Nothing prevents her from pulling the ear of the largest littermate, Vongoivan Jökull.
I'll be happy to tell you more about Jaki or Jodis-Eyja. The earliest delivery date of the Vongoivan J-puppies is the 11th of April.



Message to the breeder...

Vongoivan J-pennut neljä viikkoa - enää kaksi pentua varattavissa

Nyt on kulunut jo hieman yli kuukausi J-pentujen syntymästä. Kehitys on huiman nopeaa. Minttu-Mamman Maitobaari on edelleen käytössä, mutta se on saanut vakavan kilpailijan. Pennut ovat saaneet keskiviikosta 19.3. lähtien myös muuta ravintoa. Kaikki osasivat heti syödä, ja innolla. Ulosteet ovat olleet kiinteitä ja painojen kehitys kiihtyvää. Punnitsin pennut tänään sunnuntaina, 23.3. Painot vaihtelivat 2,23  - 2,67 kg. Alla on pentujen painon kehitys graafisesti syntymäpäivästä 21.2.2014  sunnuntaihin, 23.3.2014.



Vongoivan J-pentujen painonkehitys 21.2. - 23.3.2014. Vihreä pystyviiva kuvaa aikaisinta mahdollista luovutuspäivää 11.4.2014
Pennut saivat vieraita menneen viikon aikana. Tällä hetkellä enää upea Jaki ja ihana Jodis-Eyja ovat varattavissa. Jos reipas ja iloinen Vongoivan islanninlammaskoiran pentu kiinnostaa sinua, lähetäpä sähköpostia: paula.ruotsalainen_at_kolumbus.fi.

Alla olevat kuvat on otettu sunnuntaina 23.3.2014 pentujen käytössä olevan huoneen lattialla. Pennut ovat tehneet tiedusteluretkiä jo muuallekin taloon, mutta hyvin helposti ne ovat noudattaneet kutsuani ja kipittäneet takaisin pentuhuoneeseen. Kasvatan myös pyhä birman kissoja ja kattilauman jatkeena on kaksi ruskeatäplikästä bengalikissaakin. Sininaamioinen Elvira (SC SBI a Vongoivan Elvira) katseli kiipeilypuusta islantilaispentujen touhuja.


Elvira ihmetteli pieniä koirakarkulaisia, eikä luovuttanut leluaan niille.
 
Stella ja Inga ovat käyneet katsomassa pentuja, mutta mielellään vain pentuhuoneessa olevan vuoteen päältä. Sinne ei kukaan tule hamuamaan nisiä vatsan alta ;-) Pentujen katsomisen lomassa emolla ja tyttärellä oli jotain omia juttuja ratkottavanaan.


Mintun sisarpuoli Vongoivan Inga syntyi 15.5.2013 Stellan ja Ronin I-pentueessa. Juuri ensimmäisen juoksunsa kokeneella teinitytöllä taitaa olla jotain palautetta emolleen Stellalle.

Minttu on aina vaan yhtä hyvällä tuulella, vaikka maitobaarina oleminen käykin työstä. Pennut elivät lähes koko ensimmäisen kuukautensa vain emon maidolla. Yllä olevan kasvukäyrän perusteella Mintulla on varsin korkeaoktaanista maitoa.

Iloinen Minttu

Pentuhuoneessa ei ole mattoja, koska haluan ohjata pennut tekemään tarpeensa oven lähellä oleville sanomalehdille. Pennut ovat jo varsin ahkerasti suunnistaneet pissimään ja kakkimaan sanomalehdille. Jofridur keskeytti syömisen mennäkseen pissaamaan välillä.

Jofridur suunnisti sanomalehtien päälle kesken ateriaa. Hyvä tyttö!


Pennut käyvät edelleen Mintun Maitobaarissa, seisovassa pöydässä:


Minttu imettää nyt enimmäkseen seisoen. Tässä oikealla kyljellä kuvaushetkellä olleet Jökull, Jarpur ja Jodis-Eyja.


Välillä pennuilla on asiaa kasvattajalle ;-)

Missäs se ruoka taas viipyy?

Ja sitten kun ruokaa saadaan, sen syömiseen keskitytään täysin:

Pyöreän kulhon ääressä sopu sijaa antaa.


J-pennut ovat alkaneet kiinnostua yhä enemmän leluista, mutta käy kasvattajan villatakkikin vetoleikkiin, tuumaa reipasotteinen Jodis-Eyja.

Jodis-Eyjan mielestä kasvattajan villainen neuletakki on oikein kiva taisteluleikkiä varten.
Pennut kipittävät yhdessä ja erikseen, välillä riehutaankin. Vaikka Jodis-Eyja on painonsa puolesta pentueen kevyin, tyttösellä on iso luonne, sillä suurimman pennun (Jökull) korvaa oli mukava kiskoa.

Jodis-Eyja Jökull-veljen korvan kimpussa.

Vongoivan Jökull, suklaa-valkoinen urospentu on varattu. Tästä pojasta kasvaa komea koira!

Vongoivan Jökull, vankat etukäpälät ja pentueen suurin koko viittaavat siihen, ettei tästä pennusta tule mitään hippiäistä.

Jökull pitää leluista. Tässä tyynynä on Minttu-emon häntä.


Vongoivan Jaki, punainen urospentu valkoisin merkein, on varattavissa. Jaki on pentueen kolmanneksi suurin painossa, iloinen ja leikkisä pentu.  Tässä vaiheessa Jaki on helppo erottaa lähes samanvärisestä sisarestaan Jodis-Eyjasta kirsun värin mukaan. Jakilla pigmentoituminen on alkanut, Jodis-Eyjan kirsu on jo lähes suklaanruskea.

 
Jaki suunnistaa vesiastialle.
Ihan OK, kasvattaja vaihtoi äsken uuden veden kulhoon.

 
Jakilla on komeat, symmetriset kasvot sekä näyttävä leveä kokokaulus.

 
 Vongoivan Jarpur, suklaa-valkoinen urospentu, on varattu.


Jarpur ja Jaki pallon kimpussa. Jarpurilla on yhtä iloinen ilme kuin Mintulla on ollut pentuiästä lähtien.
Jarpur on tällä hetkellä urospennuista kevyin, ja varsin vikkelä.

Vongoivan Jodis-Eyja, punainen narttupentu valkoisin merkein, on varattavissa. Jodis on pennuista kevyin, ja vikkelyydessä Jarpurin veroinen. Viime päivinä Jodis on osoittanut pitävänsä kovasti erilaisista vetoleikeistä, joten taistelutahtoa tyttösellä on. Vetoleluna on ollut kasvattajan villatakin helma, suuren Jökull-veljen korva sekä varsinaiset vetolelut.

Ihan kiva villatakin reuna...


 
Mitähän tapahtuu, jos tästä korvasta vetää oikein kunnolla?


Reippaasta ja kauniista Jodis-Eyjasta on kehittymässä emonsa isän, Kelmin värinen - voimakkaan tiilenpunainen valkoisin merkein.


Mitäs sitten tehtäisiin? Kontakti ihmiseen on varsin tiivis ;-)

 
 Vongoivan Johanna, suklaa-valkoinen narttupentu, menee sijoitukseen. Kaunis ja reippaan kokoinen Johanna on luonteeltaan iloinen ja leikkisä. Toivottavasti Johanna joskus saa Mintulle ja Nekulle lapsenlapsia.

Luin jo kaikki lehdet. Mitäs sitten tehtäisiin?

Johanna lähdössä kiitämään kavereiden luo.




 
Johannalla on hyvin kauniit ja ilmeikkäät kasvot.

Vongoivan Jofridur, suklaa-valkoinen narttupentu, on varattu. Jofridurilla on välillä vauhtia vaikka muille jakaa, mutta osaa myös rentoutua välillä sikeään uneen.

Minttu on jäänyt Johannan alle, mutta puhdistaa silti Jofridurin suuta.

Kun on masu täynnä hyvää ruokaa, voi vaikkapa torkahtaa hetkisen verran. Tässä Jofridur unessa... ja alla on Jökull-veli.

 
 

Jökull on nukahtanut lelujen keskelle.
Täällä Vongoivan Kennelissä on nähtävillä paitsi J-pentueen emo Minttu (FI MVA JV-11 Vongoivan Druna), myös Mintun vanhemmat Stella ja Kelmi, sekä Mintun sisarpuoli Inga. Kerron mielelläni Mintun luonteesta, agility- ja tokosaavutuksista sekä kenneltoimintani tavoitteista. Tervetuloa!
 

 

 

 

 

 

 

16.3.2014

Nyt meillä on jo hampaatkin

Vongoivan J-pentue on nyt täyttänyt 3 viikkoa. Maitohampaat ovat jo puhjenneet kaikille, ja Minttu imettää selvästi keskittyneenä pienten naskaleiden aiheuttaman kivun unohtamiseen. Painot ovat nousseet edelleen mainiosti. Tänään sunnuntaina 16.3. pennut painoivat 1650 g - 1885 g. Viime päivityksen jälkeen Mintulle tuli äkillinen ja raju suolistotulehdus, mutta siitä selvittiin nesteytyksen, Tylosin-kuurin sekä erilaisten vatsaa rauhoittavien ravintolisien avulla. Onneksi kukaan pennuista ei saanut vastaavia oireita, kaikki olivat normaalin pirteitä, ja painot nousivat koko ajan. Minttu imetti urheasti, vaikka myös peräpäästä poistui nestettä aivan liian paljon.

Pentujen motoriikka on kehittynyt kovasti viikon aikana. Nyt tehdään jo pieniä spurtteja, vaikka lopputulos olisikin kuonolleen tai pyllylleen tuiskahtaminen. Kaveria läpsitään naamalle, vedetään hännästä tai korvasta. On se mukavaa, kun on monta kaveria. Myös lelut ovat alkaneet olla kiinnostavia. Ensimmäinen ulvontakin on kuultu. Kun talouden aikuiset islantilaiset alkoivat kutsua kaukaa kuulunutta hälytysajoneuvoa takaisin laumaan, myös Jofridur yhtyi konserttiin kokoonsa nähden varsin voimakkaalla ulvomisella ;-)

Pentujen kirsut näyttävät tummuvan yksilöllisellä viiveellä. Johannan kirsu on jo aika ruskea, Jakilla on vasta muutama ruskea täplä kirsussaan. Kaikille pennuille tulee ruskea pigmentti kirsuun, huuliin ja silmäluomiin, kuten vanhemmillaankin on.

Vongoivan J-pentue on jo luonnoksena viety Omakoira-palvelun avulla Suomen Kennelliiton tietokantaan.Vongoivan kasvattajanimellä  näkyy Suomen Kennelliiton Jalostustietokannassa eli KoiraNetissä  (http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattaja.aspx?K=VONGOIVAN&R=289) Mintun  kohdalla jo yksi pentue, vaikka J-pentujen nimiä ei tietokannassa näy ennen tunnistusmerkintää ja rekisteröintiä. Myös pentujen isän omistaja on jo hyväksynyt sähköisen astutustodistuksen. Rekisteröin pennut jo käyttämilläni työnimillä: Vongoivan Jökull, Jaki, Jarpur, Jodis-Eyja, Johanna ja Jofridur. Kunhan pennut täyttävät 5 viikkoa, tunnistusmerkitsijä ja Kennel Herman'sin omistaja Leila Ekroth  (http://www.easynetti.com/company_3.jsp?id=1546) tulee tänne kotiimme asentamaan pennuille mikrosirut. Sirutuksen ja rekisteröintimaksun suorittamisen jälkeen pentue näkyy melko pienellä viiveellä Koiranetissä ja pentujen rekisterikirjat lähetetään minulle.

Vongoivan J-pentue sai eilen lauantaina ensimmäisen vieraansa. Pentujen isän Nekun (Punapihlajan Nettur) omistaja tuli tapaamaan pentuja, erityisesti Johannaa. Alkavalla viikolla, varsinkin viikonloppuna pennut saavat lisää vieraita. Silloin myös selviää, varmistuvatko nyt alustavina olevat varaukset. Pennuista voi edelleen tehdä kyselyjä, jos alustavia varauksia peruuntuu. Minut saa parhaiten kiinni sähköpostitse: paula.ruotsalainen_at_kolumbus.fi.

Alla olevat uusimmat valokuvat otin tänään sunnuntaina 16.3.2014.

Vongoivan Jökull (suklaa-valkoinen uros)

Vongoivan Jökull miettii, hiljenisikö tuo kamera, jos linssiä lipaisisi oikein kunnolla.

Kasvattajahan edistyy, viime viikon kuvaussessiossa ei vielä ollut leluja.
Tämä solmulelu taitaakin olla minun!

Vongoivan Jaki (punainen uros valkoisin merkein)

Myös Jaki innostuu leluista.

Antaisi tuo paparazzi mun leikkiä rauhassa!

Jos oikein tuijotan, lähtisikö tuo kameran raksuttelija?


Vongoivan Jarpur (suklaa-valkoinen uros)

Jarpur pinkoi lelukasan ohi, olikohan Mintun Maitobaari mielessä.


Minnekäs se Minttu-Mamma on mennyt?
 
Onhan tuo kasvattaja ihan kiltti, mutta ei se Mammaa korvaa.


Vongoivan Jodis-Eyja (punainen narttu valkoisin merkein)

Jodisilla oli valinnan vaikeutta lelukasasta.

Eikös vaaleanpunainen ole tyttöväri?
Hieman vakava katse - taas tuo musta esine, joka raksahtelee.

Vongoivan Johanna (suklaa-valkoinen narttu)

Johanna tutkii leluja, mikä olisi kivoin.

Tätähän voi käyttää vaikka tyynynä leuan alla.

Kohta on nälkä, missähän Minttu-Mamman Maitobaari on?


Vongoivan Jofridur (suklaa-valkoinen narttu)

 
Jofridurilla oli kiire lelukasan ohi.
 
 
Kyllä Mamman maito jo maistuisi...

 



Eikä tuo kasvattajakaan osaa Minttu-Mamman Maitobaariksi muuttua.