Vongoivan H-pentue (pyhä birman kissoja) syntyi 30.4.2013

Kasvattini IC SBI c Vongoivan Biret synnytti 30.4.2013 yhteensä 5 pentua. Pentueen isä on GIC SBI e Kolmikulman Hercules. Lämmin kiitos Merjalle, että sain käyttää Herculesta Biretille.

Viidestä pennusta viimeisenä syntynyt pentu oli menehtynyt kohtuun, istukka oli irronnut. Ensimmäiseksi syntyneen irrotin kalvoista ja sain elvytettyä, mutta tämä pentu menehtyi 2.5.2013 aamuyöstä. Ilmeisesti  pentu oli synnytyksessäsaanut keuhkoihinsa pentuvettä, ja menehtyi keuhkokuumeeseen. Kohtuun menehtynyt pentu oli saattanut aiheuttaa infektiota myös muille pennuille.

Pentueen elämän alkuvaikeuksista on nyt kuitenkin selvitty, ja tätä kirjoittaessa Vongoivan Hilla, Hannes ja Hugo elävät neljättä viikkoaan.

Vongoivan Biret ja pennut Hilla, Hannes ja Hugo.

IC SBIc Vongoivan Biret, kuvattu 19.5.2013.

Varsin tyytyväisen näköinen Vongoivan Hannes heräilee.

Vongoivan Hugo toimii lämpötyynynä.

Vongoivan Hilla, Hugo ja Hannes.

Meillä on kaksi urospentua, Vongoivan Hannes ja Vongoivan Hugo. Olen lähes varma, että näillä nimillä heidät rekisteröidään. Hannes sai nimensä valokuvaaja Hannes Heikuran mukaan. Hänen kuvansa ovat puhuttelevia, pysäyttäviä, mykistyttävän hienoja. Toisen urospennun nimeä mietin pitkään, mutta palasin aina takaisin Hugo-nimeen.

Hanneksen ja Hugon värit ja tasot määrittyvät vähän myöhemmin. Kumpikin urospennuista on varattavissa.

Meillä on myös todellinen taistelija, Vongoivan Hilla, pentueen ainoa naaras. Hilla syntyi vain 54 gramman (!!!) painoisena, ja olin jo varma, ettei pentu näe seuraavaa päivää. Hillalla on aivan uskomattoman voimakas elämän kipinä, joka on vienyt pentua eteenpäin jo yli 3 viikkoa. Tätä kirjoittaessa Hilla on yli kolminkertaistanut syntymäpainonsa. Hellää hoivaa ja aikaa - katsotaan, mikä kaunotar Hillasta kehittyy.

Minusta meidän kasvattajien pitää aina antaa mahdollisuus pennulle, jos sillä vain on hippunenkin elämän tahtoa. Hillalla sitä on vaikka muille jakaa. Yksi kasvattajan urani unohtumattomia hetkiä tapahtui perjantaina, 17.5.2013. Silloin Hilla alkoi ensimmäistä kertaa kehräämään sylissäni. Ilon kyynel tuli silmäkulmaan :-)

Vongoivan Hilla - pentu, jolla on uskomattoman voimakas elämänkipinä!

Päivitys 24.5.2013: Hyvin surullisena joudun kertomaan, että pikku Hillan elämänkipinä lakkasi loistamasta torstaina 23.5.2013 illalla. Pentu alkoi ripuloimaan torstaina iltapäivällä ja menehtyi erittäin nopeasti. Vongoivan Hillan muisto elää mielessäni ikuisesti. Vielä vähän ennen menehtymistään Hilla katsoi minua suoraan silmiin, rauhallisena. Lämmin kiitos kaikille Vongoivan Hillan lyhyeen elämään liittyneille ihmisille.


Kerron mielelläni lisää Vongoivan Hanneksesta ja Hugosta. Toivon ensikontakteja sähköpostitse: paula.ruotsalainen_at_kolumbus.fi. Korvaathan osoitteen keskiosan @-merkillä.



Paljon varpaita :-)

 

 

Mitähän täältä löytyy?